Siirtymä Sydänmaille.
Jonathiuksen päiväkirja. Annettu vuonna 1825, elokuun toisena päivänä.
Yön hiljaisimmat hetket olivat taas hiipineet esiin kuin kissa kivijalan varjoista, mutta tällä kertaa ne eivät enää purreet. Emme enää harhailleet rannan laitamilla, emme riipineet toisiamme toivon kalvosta. Olimme liikkeessä kohti jotain, joka ei ollut vain määränpää, vaan lupaus: kuin kaste, joka asettuu lehdelle varhain aamulla, vielä ennen auringon kajastusta. Vanhan basaarin syke oli jäänyt taa. Sen tuttu rytmi kaikui enää heikkona kaikuna repaleisessa muistissani. Askeleeni, yhä vakaa mutta hiljentynyt, kulki kohti uutta, leposijaa, jonka muotoa en tiennyt, mutta jonka olemassaolon tunsin.
Ja silloin! Aivan vailla merkkiä tai varoitusta, ennen kuin edes aistimme tämän leposijan täyden olemuksen, tapahtui jotain, jota en osaa pukea sanoiksi ilman että sanat menettävät muotonsa. Oli kuin maisema olisi hiljalleen kääntynyt meitä kohti. Se ei liikkunut, se ikään kuin antautui näkyväksi. Hiekka ei enää narskunut jalkojeni alla, se lepäsi vastaanottavaisena. Ilma, joka ennen oli vastustanut kulkuani kuin torjuva äiti, oli nyt vesi, joka kannattelee väsynyttä ruumista.
Katsahdin tovereihini. Heidän silmissään ei enää väreillyt vanha levottomuus, vaan katseet olivat tyhjentyneet kaipuusta. Ei siksi, että he olisivat lakanneet etsimästä paikkaa, vaan siksi, että etsintä oli liuennut olemisen virtaan. Olimme tulleet tilaan, jossa emme olleet perillä, mutta emme enää matkallakaan. Jokin oli muuttunut syvällä meissä, eikä siihen tarvittu rumpuja, ei julistusta.
Ja vaikka silmämme eivät olleet vielä tavoittaneet leposijan ääriviivoja, tiesimme sen olevan lähellä. Tilana, johon saattoi solahtaa kuin varjo viileään veteen.
Lopulta teiden yhtymäkohdassa avautui keidas. Ei sellainen, joka piirettäisiin kartalle viivaimen ja kompassin avulla. Ei. Tämä keidas oli kudottu ihmisistä, liikkeestä ja lepäävästä halusta. Pehmeät matot olivat laskostuneet hiekkamaahan, katokset kohosivat armosta, eivät vallasta, ja ihmiset, jotka eivät enää etsineet paikkaa itselleen, rakensivat sitä toisille.
Suitsukkeen tuoksu leijaili täynnä lepoa, suostumusta ja rauhaa. Ja se ääni, tuo mystinen rytmi, jota kohti olimme viikkoja kulkeneet, sykki nyt aivan silmiemme edessä. Ei korvin kuultavana, vaan kehossa tuntuvana.
"Tällä paikalla alkaa uusi aikakirja", lausuin harvinaisen kirkkaalla äänellä. "Me emme enää vaella. Täällä me voimme virrata."
Ja niin, tämä ei ollut enää kansanvaellus. Tämä oli satama, suojainen, ja turvassa. Turvasatama.
Tässä keitaassa ei tavittu lippuja ei leimoja, ei merkkejä, mittaa eikä tunnustuksia. Ei ollut ovia joihin koputtaa. Riitti vain, että oli kulkenut. Riitti vain, että oli saapunut. Sillä sydänmaille ei tulla valmiina, ja juuri siinä piilee sen kauneus.
Siirtymä on tapahtunut. Lepo on alkanut. Tämä on kutsu sinulle, joka kaipaat, joka etsit, joka uskot liikkeen voimaan.
2.8.2025 - Sinä olet osa kansaa.
Lineup ja turvasataman tarkemmat koordinaatit: TBA
Häiriköille ei ole sijaa. Varjelemme jokaisen oikeutta kokea turvasataman riemu sekä siirtymä sydanmaille rauhassa.
Luethan siis turvallisemman tilan periaatteet:
http://bit.ly/PTNKYSAFERSPACE
------------------
Lauantaina 2.8. legendaarinen talkoovoimin järjestetty Block Party valtaa jälleen Kallion katuja. Passitamme autot pois ja täytämme jäljelle jääneen tilan musiikilla, kulttuurilla, yhdessäololla ja ihmisillä.
Totuttuun tapaan tapahtuma on maksuton, ja avoin kaiken ikäisille korttelijuhlistajille.
/
Kallio Block Party, which has already become an institution, is back again! On Saturday, August 2, we will remove the cars from the streets to fill the space with music, culture, community & people.
As usual, the event is free of charge and open to block partiers of all ages.
Also check out other Parties in Helsinki, Entertainment events in Helsinki.
