Luomakunnan sunnuntain teksteihin ja teemoihin pohjaavassa messussa kohtaavat kiitollisuus ja kipu sekä huoli ja toivo. Elollisten ja elottomien laulu ei ole loppunut, mutta siinä on suuria säröjä. Niistä olemme ihmiskuntana vastuussa yhteisen Luojamme edessä. Tämä on tunnustettava, huutavathan jo kivetkin. Miten vastaamme ja liitymme luotujen lauluun?
Messussa pohdimme yhteisesti ja rukousalttareiden äärellä, voisiko luomakunnalle suotu lepo ja rauha olla levon, rauhan ja riemun lähde myös ihmiselle? Miten asettua oppijan paikalle kaikkien luotujen edessä?
1200-luvulla kristinuskon kasvoja radikaalisti uudistanut Franciscus Assisilainen piti jokaista luotua sisaruksenaan. Kuinka me voisimme nähdä selkeämmin, että kuulumme suureen rihmastoon? Osamme ei ole määrittää sen elämää vaan osallistua siihen.
Luomakunnan sunnuntain Tuomasmessua ovat toteuttamassa Fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan jäsenet. Tämän anglikaanisen sääntökunnan suomalaisjäsenet ovat eri ammateissa ja asemissa toimivia luterilaisia, jotka noudattavat elämässään fransiskaanisia periaatteita. He ovat sitoutuneet yksinkertaiseen elämään sekä palvelemaan kaikkia luotuja lähimmäisiään ja Jumalaa rakkaudella, ilolla ja nöyryydellä. Messussa on piste, jossa tarjotaan halukkaille lisätietoa sääntökunnasta.
Messumusiikista vastaavat juureva kokoonpano Barefoot sekä Elina Orjatsalo.
Tekstit: 3. Moos. 25:8–12; Joh. 1:1–4.
|
